tiistai 11. syyskuuta 2012

Viikonloppuraportointia.

 Oon ollu tovin pois tästä keilahallista, mutta en sitten kuitenkaan lataamossa niinku ennustelin.
 Takana on sangen mukava viikonloppu. Perjantaina keräsin kamppeeni ja muutin osa-aika-armaani Vesan luo lapsenvahdiksi. Mieltä lämmittää niin suunnattomasti että toinen luottaa minun hoiviin kotinsa ja lemmikkinsä. Kissa-allergikkona vähän jänskätti, mutta suuri yllätys oli että Nokinenä ja Teknoveikko ei sitten rikkoneetkaan mun hengityselimiä. Perjantaina oli tarkoitus kovasti piipahtaa -yllättäen- lempiravintolassani Mestassa, mutta iski sitten laiskotus ja päätin jäädä pötköttelemään ja keräämään voimia lauantaita varten. Kovasti oli tarkoitus saada tänne jotain postattua, mutta huomasin unohtaneeni kaikki muistiinpanot kotiin. Ei palakinnu.



Lauantaina oli sitten ohjelmassa häät. Ne osui ikävästi samalle päivälle Miian ja Markon synttäri- & vuosipäiväbileiden kans, joten karkasin häistä hieman etuajassa ja liityin synttäriseurueeseen Mestassa. Mun juopottelunlopetuspäätös sitten koki pari muuttujaa, oon vähän pettynyt itseeni ja omaan itsekuriini. Ja taisin tulla olleeksi aika ärsyttävä kaikin puolin.
 Näin lauantaina tositositosi monia kavereita ja ystäviä ja uusia tyyppejä, ja ajauduin muutamien kans jopa aika syvällisiin keskusteluihin. Niin syvällisiin, että aika tuntui loppuvan kesken.
 Siihen nähden että että jälkeenpäin musta tuntu että oon ollu ihan superrasittava monille niin oli mahtava kuulla että 1) mun seurassa on hyvä ja helppo olla, 2) mun kans on mutkaton puhua ja 3) mä oon aidoimpia ihmisiä mitä mun keskustelukumppani on tavannut. Joku joskus vinkui mulle että mä vaan esitän jotain roolia koko ajan. Siinä tapauksessa mä lienen ansainnu sen puoli tusinaa Oscar-pyttyjä, meinaan 26 vuotta samaa roolia yötä päivää on minusta aika hyvä suoritus. Oikiasti, en minä jaksa esittää mitään. Vähän saattaa olla minuus hakusessa yhä edelleen, mutta kyllä mä aika aidosti olen olen yhtäaikaa itsevarma ja epävarma, masentunut ja elämäniloinen, yksinkertainen ja monimutkainen, rakastettava ja kusipää. Jos jollain on asian kans ongelmia niin sopii muistaa että ainaki olen sitä rehellisesti, mitä ei voi sanoa ihan kaikista muista.

 Maailman parhaissa keidaskavereissa mainitsin toivovani että listaan sisältyisi myös yksi tietty kauristyttö. Toive toteutui! Edelleen meillä on paljon kiinniotettavaa välirikon takia, ja joitain juttuja täytyy purkaa, joitain rakentaa uudelleen. Mutta nyt kun olen saanut mun kauristyttösen mun vierelle, musta tuntuu että oon saanu takas palasen joka puuttui mun sydämestä. Tottakai mua vähän pelottaa (kuten aina) antaa itseni kokonaan, mutta kuten Muruapinallekin koitan tolokuttaa, niin jos se ei satu, se ei merkitse mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.