Miksi Kolmelta Aamuyöllä? -postauksessa valotinkin vähän miksi itse pidän tätä kyseistä blogia, mutta kertauksen vuoksi, pääpaino on sillä että mä kirjotan niistä asioista mitä mielessä pyörii, ja jos ei mitään pyöri niin ei taida olla järkeä mitään kirjoittaakaan?
Hirveän kovasti mua hämmentää nämä blogit (en lähde nimeämään kuitenkaan, koska oon kiva) joissa sisältö on yhtä mielenkiintonen kuin lattialle levinnyt rusinarasia, oikeinkirjoitus ei ole edes päin helvettiä vaan lähinnä helvetin viertä ja bloggaaja senkun vollottaa että miksi hänen 2 viikkoa pystyssä olleella blogilla (jonka nimi on sinä aikana vaihtunut kolmetoista kertaa, ulkoasusta puhumattakaan) ei ole enempää luki(j)oita kuin kaksi parasta ystävää. Tarkotus ei ole millään tavalla ketään loukata mutta ite en kyllä jaksa kiinnostua säännöllisesti lukemaan semmosta minkä sisältö ei mua millään tavalla kiinnosta, kuten vaikka kolme kertaa päivässä jonkun koulunkäynnistä ja kaveripiirissä tapahtuneista asioista, kun en ihmisiä tunne, ja jos tekstin hätinä tunnistaa suomen kieleksi. Melkosia kukkasia saattaa tästäkin blogista löytää, mutta enpä ainakaan itke LUKIOIDEN perään.
Tähän väliin saatte hienon esimerkin siitä mitä ajan takaa omilla kukkasilla ja tällä kirjoitusvirheviidakolla jonka mainitsin. Esimerkkilauseen meille sponsoroi jo aiemminkin mainitun Haaveista vihdoin totta? -blogin Vexation.
Esimerkki: "Mikko Mallikkaan mielestä on järkyttävää, että nykyään lapset käyttävät liikaa energiajuomia, josta seuraa paljon terveysongelmia sekä ylipainoa, rajoittaen lasten fyysistä hyvinvointia."
Kuinka minä sen ilmaisisin: "Mikko Mallikkaan mielestä on järkyttävää, että nykyajan penskat käyttää liikaa energiajuomia (hyiolkoon), josta seuraa paljon terveysongelmia sekä ylipainoa ja rajoittaa lasten fyysistä hyvinvointia." (Olipa muka omaperäinen.)
Ja se mitä ajoin takaa huonolla oikein kirjoituksella: "mikko mallikkaan mielestä on järkyttävää että nykyajan lapset käyttävät ihan liikaa enerkia juomia josta seuraa paljon terveys ongelmia ja yli-painoa ja rajoittaa lasten fyysistä hyvinvointia" (Itse asiassa esimerkkilause olisi palvellut tehtävässään paremmin pidempänä, jolloin olisi tullut ilmi se kuinka puuduttavaa on lukea välimerkitöntä tekstiä.)
Pakko myöntää että en henkilökohtaisesti ihan ymmärrä tätä yletöntä lukijoiden kalastelua, tyyliin "mä nyt oon sun blogissa julkinen lukija, sun pitää olla mun blogissa julkinen lukija". Entäpä jos mua ei vaan ihan yhtään kiinnosta se mistä kirjotat blogissasi? Vaikka mä luen aika monenkinlaisia blogeja niin kyllä mä ne silti aika tarkkaan valikoin. Vaikka kyseessä on kavereidenkin virityksiä, niin en mä silti automaattisesti jokaisen kaverinkaan blogiin liity lukijaksi.
Oon törmännyt myös muutamiin "en jaksa ottaa kuvia/panostaa postaukseen/tehdä yhtään mitään ku mun blogilla ei oo ku 2-sata200 lukijaa". Pakko kysyä että mitävittua. Mulla on ollu tämä bloginkuvatus kohta puoli vuotta ja ite oon ainaki ylpeä mun neljästätoista julkisesta seuraajasta (sekä muutamasta joiden tiedän lukevan nimettömänä) ja pikkusen vajaasta 7700 näyttökerrasta. Välillä saa miettiä että mikä tässä blogissa on ees se juttu mikä tuon kaiken on aiheuttanut. Täysillä mä tätä silti teen, joskin nykyään hieman harvemmin.
Onko ne järkyttävän suuret lukijamäärät sitten bloggaamisen edellytys? Mun hataran käsityksen mukaan pitää olla joko ihan älyttömän hyvä ulosanti tai jollain tapaa edelläkävijä jollain saralla että yltää niihin huimimpiin lukuihin lukijaosastolla. Mä en muotiblogeja harrasta, mutta ottaa nyt sieltä esimerkkinä ensin jonkun tyttösen joka ihan tosissaan tietää mitä tekee, kirjottaa sujuvasti, toimittaa vähintään kohtalaisia kuvia ja saa aikaan asuvalintoja jotka muodikkuudesta huolimatta eroaa massasta. Toisena esimerkkinä sitten otamme jonkun korkeintaan 16-kesäisen typykän, joka ei ole muistanut herätä äikäntunnille ja jonka blogissa on joka päivä samanlaisia rakeisia (huolimatta siitä helvetinkalliista järkkäristä jonka isi osti viime jouluna ja on jo ihan so last season) kuvia päivän asusta joka ei eroa mitenkään siitä mitä muilla samanikäisillä on päällä. Jos oisin edes vähän kiinnostunut muotijutuista niin kyllä mä mieluummin lukisin ensin mainitun kaltaista.
Joo-o, tästä tuli nyt tämmösenäänkin pitempi kuin koskaan kuvittelin, joten mä ehkä voisin mennä nukkumaan ja jatkaa aiheesta joskus tulevaisuudessa. Ehkä.
Se on aiva saatanasta jos on ihan vitusti kirjotusvirheitä. Meikälle riittää jo yks lause yhdyssanavirheen kans, ni tuomitten sen blogin alimpaan helevettiin. Sen takia mulla onki Tumblr-blogi. Ei tartte lukia vaa pelekästään katella kuvia :D Yks homma joka ärsyttää kans blogeissa on epäselvä fontti. Hanna, sun fontti on jees otsikkoihin mutta mulla on alkanu menemään silimät ristiin ku luen tätä. Voikko vaihtaa fonttia , kiitos! :D
VastaaPoistaEnnen sua ei oo kukaan valittanu, katotaan mitä voin tehdä :D ps: Otsikossa on eri fontti....
PoistaMää kans vähän kitisen fontista! Hynngh
PoistaYhdyn aikaisempaan, entinen fontti oli paljon parempi ja selkeämpi.
PoistaTodella hyvä teksti :) Mä itse aloitin blogin pitämisen yli vuosi sitten siitä syystä, että muutin pois Turusta pikkupaikkakunnalle poikaystäväni kanssa. Aloitimme molemmat uusissa kouluissa ja tuolloin halusin päästä kertomaan kaikesta uudesta mitä elämässä on tapahtunut :) No mutta toinen syy on se, että mulla on lukihäiriö :/ Mulle joskus yläasteen aikoina sanottiin, et mun pitää hirveesti lukea ja kirjottaa, niin alan huomata virheet, joita teen kirjoittaessa. Moni on sanonut, että sitä ei huomaa mun blogin teksteistä mut se johtuu ihan siitä, että kun oon kirjottanut tekstin, mä tarkistan sen 10 kertaan ja laitan sen vielä Wordiin, niin et se näyttää kirjotusvirheet tekstistä :D Ja silti niitä virheitä löytyy :D Joten jotenkin ymmärrän näitä millä on lausevirheitä ja sanavirheitä... :/
VastaaPoistaYmmärrän kuitenkin pointtisi, että jotkut eivät vaan välitä kirjotuksesta, eivätkä tarkista tekstiä ollenkaan :/ Tällaiset tekstit eivät ole kivaa luettavaa!
Toki minäkin ymmärrän sen että joillakin on just esimerkiksi lukihäiriö, mutta kylläpä eron huomaa onneksi aikalailla kun vertaa lukihäiriöisen tekstiä ja semmoista että ei vaan ole jaksettu siirtää sitä takapuolta kotisohvalta edes sinne nelosluokan äikäntunnille. :D
PoistaKuitenkin aika monelle (mun tuntemalle) bloggaajalle selkeä ulosanti on tietynlainen ylpeydenaihe ja niin sanotusti merkki blogin laadusta, niin kiinnostaa sitten vähän tarkistellakin sitä mitä kirjoittaa. En tarkota että pitäs täysin kirjakielellä vääntää tekstiä tulemaan, mutta eiköhän tässä kaikki tajua mitä ajan takaa.
Mielenkiintoinen postaus!! Jäin oikein itsekkin miettimään minkä takia itse kirjoitan blogiani ja mitkä blogit kiinnostavat minua!! Itseänikin jossain määrin häiritsee se jos ei yhtään kiinnitetä huomioo tekstin ulkoasuun, siinä määrin jos tosiaan pilkkuja ei laiteta lauseiden väliin ja kaikki kirjotetaan yhteen pötköön todella epäselkeellä slangi kielellä, jota ei ymmärrä kukaan!!! En väitä että olisin itse mikään hyvä kirjoittaja, virheitä minullekkin teksteihin tulee paljon, mutta pyrin kuitenkin katkomaan lauseita pienempiin osiin, jotka on helppo lukea!! Myöskin sana järjestykseen yritän monesti kiinnittää huomiota, ettei tule ihan hullun kuuloisia lauseita!!!
VastaaPoistaTuo myös ärsyttää itseäni kun muutamat lukijat ovat tulleet minulle heti linkkaamaan omaa blogiaan, kun itse ovat liittyneet minun blogin lukijalistaan!! Voi olla, etteivät he ole tarkoittaneet asiaa niin, mutta itselleni on tullut olo, että mikä pakko sitä on omaa blogia tyrkyttää heti toiselle sillä verukkeella että itse sattui liittymään mun blogiin!? Ja tuo rutiseminen siitä että on vain 50000 lukijaa blogissa!! Mistä lähtien kirjoittamista on tehty sen takia että saa lukijoita!! Ei mullakaan mikään suurehko joukko ole lukijoita, mutta jos totta puhutaan, en edes kaipaa suurta määrää!! Kirjoitan omaksi huvikseni harrastus pohjalla ja keventääkseni mieltä, en tee sitä huomion takia!!!
Mulla on ehkä suurin ongelma nuo välimerkkien puutteet, kun luen muiden blogeja. Se on niin työlästä ymmärtää niitä, kun koko homman merkitys muuttuu sillä että ei ole pilkkuja ja pisteitä. Vähän kuin eräs luokkakaverini yläasteella, onnistui kirjottamaan koko 4-sivusen konseptipaperin täyteen ja koko tekstissä oli 2 pistettä.
Poista